Etusivu koirat omistaja Kuvat linkit

Omistaja

Päivitetty: tekstit 6.3.16

piirm08
Tokon Piirinmestaruus 3.sija, EVL1, 2008 ja pronssia

Lainakoira auspai Dracu maxi3, 2014


Omistajana on pääkaupunkiseudulta Espoosta Kilosta oleva 1991 syntynyt tyttö. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2010 ja jatkoin suoraan Laurea-ammattikorkeakouluun opiskelemaan IT-tradenomiksi (Liiketalouden tradenomi tietojenkäsittelyn koulutusohjelmasta). Valmistuin amk:sta keväällä 2014. Sen jälkeen lähdin työelämään.

Harrastukset

Nuorempana harrastin vähän aikaa yleisurheilua ja partiota. Sen jälkeen tuli ratsastus. Nykyisin on tullut ehkä 3 vuoden välein käytyä, joku yksittäinen kerta ratsastamassa.

Koiraharrastus sai alkunsa Rasmuksen kanssa vuonna 2004. Peruskouluttamisen ajatuksella mentiin tottelevaisuuskursseille. Rasmus oli kuitenkin aika etevä ja sain käsiini tokon alokasluokan säännöt, joita lähdimme harjoittelemaan. En ollut aiemmin kilpaillut missään, mutta kilpailuinnostusta kyllä löytyi. Siitä lähti koiraharrastustaipale, jota ilman enään osaisi olla.

mina Valokuvaan Nikonin järjestelmäkameralla ja objektiiveja on useampia. Olen kuvannut harrastusmielessä koiria niin sisällä kuin ulkona, ja poseerauksesta vauhtikuviin. Tuttujen kysyttyä myös kakkuja ja tietty matkoilla ym. Välillä olen käynyt kuvaamassa pyynnöstä. Olen itse opiskellut manuaaliasetusten käytön.

Haaveissa on ehkä vielä jonain päivänä lähemmäs ammattitason kamera, mutta nykyinen on ihan riittävä vielä. Olen ollut pienestä lähtien innokas kuvaamaan ja alkuun riittikin pieni digikamera, josta kamera suureni pikku hiljaa. Aluksi halusin, että kamera on pieni ja näppärä, kunnes vauhtikuvat tuli kuvioon ja bordercolliet. Rasmuksen kuvalla voitin kahdessa eri kilpailussa (Best Friendin kilpailu 2009 alle 18v sarjassa + Dentastics kalenteriin 2011).


Käsitöitä teen aina välillä innostuksen iskiessä. Käytössä on kalliimpi ompelukone, joka pystyy nahankin ompeluun. Koirille olen ommellut esimerkiksi pantoja, takkeja ja hihnoja. Ihmisille esimerkiksi pipoja ja askarrellut kaulanauhoja. Yläasteella tein ensimmäiset takit ja treeniliivin itselleni, ja siitä on hieman kehitytty. Käsitöistä lisää täältä.

Ulkoasuja eli webdesign suunnittelua olen tehnyt vuodesta 2005. Matkan varrella on kehittynyt kuvanmuokkauksessakin ulkoasuja tehdessä. Vuonna 2005-2010 kuvanmuokkausohjelmana oli Adobe photoshop CS2, kunnes kone vaihtui. Aluksi ilmaisella Gimp2 ohjelmalla ei tuntunut mikään onnistuvan, mutta kyllä sitäkin oppi käyttämään. Olen tehnyt kotisivuja myös Drupalia ja Wordpressiä käyttäen. Ylläpidän myös useampia sivustoja tutuille tai toteuttanut sivut pyynnöstä. Muutamia mainoksia tullut myös tehtyä. Ulkoasuista lisää täällä.

Toki harrastusten lisäksi on tullut muuta urheilua kuten hiihdettyä (välillä Ruuti mukana), uitua kesällä, sulkkisteltua, keilattua, rullaluisteltua (alkeet), juoksulenkkejä. Vapaa-aikaa ystävien kesken ja matkustellen ajoittain. Rasmusta kun treenasin käytin suurimman osan siihen, nyt pitää käyttää muuhunkin. ;)
Lehdissä on ollut haastattelu Koirafanitus-lehdessä numerossa 2/09 sekä 9/10 ottamiani tolleri-kuvia sekä myöhemmin oli pentukuvia. Nuorten SM-kisojen aikaan 06-07 päästiin Koiramme-lehden nuorisosivuille.

Kouluttaminen

Koulutan koiraharrastuksissa agilitya, tokoa ja rally-tokoa. Agilitya olen kouluttanut seurassani Agility Sport Teamissä (AST:ssä) aloittaen ulkopuolisten kurssista ja myöhemmin vetänyt omaa ryhmääkin. Lisäksi Espoon Koirakeskuksella koulutin yhden talven omaa ryhmää, nykyisin välillä tuurailen vain. Rally-tokoa koulutin Espoon Koirakeskuksella 2014-2015, jonka lopetin ajanpuutteen vuoksi. Välillä tutuille tullut pidettyä rally-tokon esittelytreenikertoja, onkin monia tuttuja jotka ovat heti sen jälkeen kisoissa saaneet hienoja tuloksia. Myöskin agilityssa motivaatiota saa kouluttamiseen, kun huomaa että koulutuksesta on ollut hyötyä kisakentilläkin.

En ole saanut suoritettua koulutusohjaajakursseja, koska niitä ei ole vaadittu ja olen pitänyt riittävänä tietomääränä kilpailemalla hankittua kokemusta. Tokossa kokemuksena on 1x TVA ja yksi viittä vaille. Agilityssa kaksi koiraa 3lk:ssa ja on käyty kolmen koiran kanssa laadukkaassa koulutuksessa mm. Niina Liina Linnalla, Lotta Vuorelalla, muutamilla OneMind Dogs kouluttajilla, Ville Liukalla, Anu Niemellä, Mia Laamasella, Tiia Söderholmilla jne. Ruutin kanssa olen oppinut myös jokaisessa lajissa kouluttajan paljon, koska ongelmilta ei ole vältytty - ääntely, palkattomuus, liikekohtaiset ongelmat, rimapudottelu yms. Treenitilanteissakin huomaan välillä, että menee jutut välillä kouluttamisen puolelle tai olenkin hyvää hyvyyttäni välillä treenannut lajia aloittelevien kanssa, jolloin on tullut annettua eväitä jatkoon.

Itse koulutuksissa agilityssa on käyty lähes säännöllisesti ohjatuissa treeneissä. Välillä tietty taukoja. Tokossa taas harvemmin on ollut mitään säännöllistä treenipäivää (Rasmuksen kisauran alkua lukuunottamatta). Ylläpidin alkuun sähköpostilistaa tokotreenaajien kanssa ja järjestin treenejä sitä kautta. Nykyisin on tullut kimppatreenejä sovittua, joko Facebookin "Toko treenejä Uudenmaan alueella" kautta tai suoraan tuttujen kanssa sopien. Näissä treeneissä on yleensä vuoroteltu jonkun kanssa, jolloin on saanut avustusta tai liikkurointia. Lukuisista tuttavuuksista on löytynyt samanhenkistä treeniporukkaa. Tokossa on myös käyty valmennusrenkaan kouluttajien opissa useasti vuodessa, joten saanut sieltä aina vinkkejä jatkoon. Gava pääsi mukaan Helsingin Seudun Kennelpiirin Nuorten koirien tokorinkiin 2015-2017. Haussa Ruutin kanssa käytiin ohjatussa porukassa ja Gavan kanssa meillä on ollut oma porukka.


Best Friend kuvakilpailu Voittaja-näyttelyn yhteydessä 2009

Ruuti 1lk kisoissa


Koirahistoria

Ensimmäistä koiraa sain suostutella vanhemmilta aika pitkään. Meillä oli välillä hoidossa koiria ja lenkitin muiden koiria. Äiti oli varma, että koira jäisi kuitenkin hänen hoidettavakseen ja niin Vilistä tulikin vahvasti äidin koira. Norwichi valittiin turkin helppouden takia, mietinnässä oli myös sheltti.

Vilin täyttäessä 4 vuotta ja itse lähestyin 12 vuoden ikää aloin puhua toisesta koirasta. Tulostin netistä kuvia eri rotuisista koirista ja koirakirjatkin osasin melkein ulkoa. Vanhemmat ihastuivat novascotiannoutajan ulkonäköön ja luonnekuvauskin oli sopiva. Isältä luvan tultua soiteltiin pentuvälitykseen, eikä tajuttu tarkemmin katsoa mistä pennun ottaa. Onneksi saatiin oikea kultakimpale Rasmus. Rasmus oli pentueen takareunassa laatikossa ja muut kävivät sitä välillä kiusaamassa. Se oli ainut isoilla valkoisilla merkeillä ja vei kyllä meidän sydämen "heikkoudellaan" ja ulkonäöllään. Käytiin 4 vk pentuja katsomassa ja myöhemmin haettiin kotia. Paperitkin saatiin suoraan mukaan. Rasmus tuli mun koiraksi ja niin se jäikin, nukkui huoneessa, suukotteli vain mua, luotti muhun ja saavutettiin niin paljon enemmän kuin mitä ikinä osasinkaan uskoa.

Rasmuksen täyttäessä neljä vuotta olimme saavuttaneet tavoitteet, joita vuosi kerrallaan oltiin asetettu. Tuntui, että aikaa olisi toiselle koiralle. Hieman jälkikäteen ajattelee, että nou- puolelle olisi voinut panostaa sekä pk-puolelle enemmän, tuollainen koira kun on harvassa. Tehtiinhän siinä ohella, mutta kun Ruutin treenimäärät kasvoivat ei osannut olla suunnitelmallinen molemmille. Olin aloittanut jo aiemmin rodun pohtimisen ja kolmesta rodusta päädyin bordercolliehen. Rasmuksen kanssa agilitytreenit meni melkein aina täydellisesti ja tokossakin halusin vauhtia lisää joihinkin liikkeisiin. Odotin ensin toiselta kasvattajalta pentua, mutta kun pennun saanti olisi siirtynyt vuodella niin päädyttiin ottamaan Ruuti Savonlinnasta. Kasvattajan kanssa tuli juttuun ja molemmat vanhemmatkin nähtiin. Sisarusten omistajienkin kanssa pidettiin yhteyttä.

Vasta, kun Ruuti oli 6-vuotias pystyin ajatella toista koiraa. Tai toki lähestyin jo aiemmin kasvattajia tietäen, että projektissa voi kestääkin. Tarkoitus oli taas ottaa kasvattajalta, mistä Ruutikin alunperin mutta sitten kävin tapaamassa tutun sijoituskotia etsivää narttua. Katsomaan menin vain valokuvausmielessä ja asenteella, että odotan toisesta paikkaa. Mutta pentu veikin sydämen enkä saanut sitä mielestäni, ajankohtakin oli täydellinen ja hyvä koti oli hakusessa. Mietin parin yön yli ja puhuin siitä tärkeille ihmisille, eikä päätös tuntunut huonolta. Hainkin varmaan viikon päästä lyhytkarvaisen työlinjaisen nartun, josta olin haaveillutkin. Aiemmasta päätöksestä huolimatta hankkia pentu näyttöä olevilta vanhemmilta niin Gavan vanhemmat oli vain paimentaneet ihan menestykseekkästikin. Uskon myös kohtaloon, kerran olin kuullut etten saa pentua kahdesta muusta yhdistelmästä ja sitten tuli tämä.

Vuoden 2015 ajan ja ehkä vähän aiemminkin oli äitini Riitan kanssa ollut puhetta toisesta tollerista Rasmuksen lisäksi. Rasmuksella ikää alkoi kertyä ja vanhuuden piirteitä tulla. Moni miettimiskerta päätyi siihen, että molemmat mietti kyyneleet silmissä voiko toista samantyyppistä löytyä. Rasmus siis jäi asumaan vanhempien luokse, kun muutin pois 2011. Ekaa kertaa tuli perehdyttyä paremmin tollerikasvattajiin ja lähestyinkin muutamia viestillä. Sitten huomasinkin ilmoituksen vapautuneesta urospennusta ja vaikka kasvattajalla on paljon menestyneitä koiria uskaltauduin lähestymään. Nopealla aikataululla mentiinkin pentua katsomaan ja jännättiin loppuun asti, koska oli toinenkin perhe käynyt katsomassa. Kun Novaa mentiin katsomaan ja se pääsi ulos, heti ensimmäisenä se juoksi äitin syliin. Oltiin kaikki pentuun ihastuneita ja onneksi kasvattajat päätyivät antamaan sen meille. Novan ekan viikon melkein asuinkin vanhempien luona ja se on edelleen lemppari "pikkupoika". Äitini Riitan koiraharrastus lähtee taas tästä. ;)

Yhteys:
Sähköposti : tiia.hamalainen(at)iki.fi
★ Blogi
★ Facebook henkilökohtainen ja Tollerwich.com - sivu
★ LinkedIn



Rasmus 10v pusuttaa (2014)

Rasmus pujottelee pihassa (2004-2005)


Kuvien kopioiminen kielletty! / © Tiia Hämäläinen 2014 / tiia.hamalainen(at)iki.fi / Webdesign by Tollerwich.com